Viittomakieli äidinkielenä

Viittomakielen opetusta voi saada myös etäyhteyksiä hyödyntäen (Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri)

Yleisesti käytetään nimitystä äidinkieli siitä kielestä mikä on lapsen ensimmäinen opittu kieli. Se ei kuitenkaan aina ole varsinaisesti ”äidin käyttämä kieli” vaan voi hyvin olla joku muu ympäristöstä opittu kieli. Tästä syystä käytetään myös nimitystä ensikieli. Lapsi voi oppia useampaa kieltä samanaikaisesti, jolloin puhutaan kaksi- ja monikielisyydestä. Näiden kielten osaamisen välillä saattaa olla eroja ja joku kielistä voi olla muita vahvempi. Olennaista on huomata että monikielisyydessä, niin puhutuissa kuin viitotuissa kielissä, kielten käyttö saattaa muuttua elämäntilanteen ja käyttötilanteen mukaan.

Kun lapsen äidinkieli on viittomakieli, on tärkeää, että hän pääsee käyttämään kieltään ja saa opetusta omalla kielellään. Alle on listattu valtionhallinnon ohjeita viittomakielestä äidinkielenä.

Viittomakieli väestörekisterissä

Mikäli lapsen pääasiallisesti käyttämä kieli on viittomakieli, se voidaan ilmoittaa myös Väestörekisteriin äidinkieleksi.

Lapsen etunimen ilmoittamisen yhteydessä merkitään väestötietojärjestelmään tieto äidinkielestä. Kielitietoa on mahdollista myöhemmin muuttaa ilmoittamalla asiasta kirjallisesti maistraatille tai henkilökortin tai verkkopankkitunnusten avulla Väestörekisterikeskuksen Tarkasta tietosi! -palvelussa. (Väestörekisterikeskus)

Äidinkielen voi vaihtaa helposti samalla lomakkeella, jolla alkuperäinen ilmoitus on tehty eikä päätöstä tarvitse perustella, mutta siihen tarvitaan molempien vanhempien suostumus.

Maistraatin mukaan suomalaista tai muuta viittomakieltä äidinkielenään käyttäviä on Suomessa vain joitain kymmeniä. Edunvalvontaa helpottaisi jos viittomakieli näkyisi vahvemmin maistraatin tiedoissa, joten kaikkien perheiden joissa molemmat vanhemmat ovat kuuroja tai edes toinen vanhempi käyttää viittomakieltä kannattaa miettiä minkä kielen ilmoittaa lapsen äidinkieleksi. Asiointikieli voi olla eri kuin äidinkieli.

Viittomakieli opetussuunnitelmassa

”Viittomakielinen on kuuro, huonokuuloinen tai kuuleva oppilas, jonka äidinkieli on suomalainen viittomakieli. Hän on oppinut viittomakielen ensimmäisenä kielenään, ja se on hänen parhaiten hallitsemansa tai jokapäiväisessä elämässä eniten käyttämänsä kieli.  Viittomakielisten opetuksessa noudatetaan peruskoulun yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita soveltaen niitä viittomakieliseen kulttuuriin. Opetuskielenä on suomalainen viittomakieli. Sen rinnalla opetuksessa käytetään suomea tai ruotsia luku- ja kirjoituskielenä.”

Lue lisää >> Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, s. 33

Viittomakieli äidinkielenä-opetus

”Oppimäärältään viittomakieli äidinkielenä noudattaa soveltuvin osin suomi äidinkielenä -oppimäärän rakennetta, tavoitteita ja sisältöjä. Viittomakieli äidinkielenä -opetuksen yleistavoitteena on vahvistaa oppilaan identiteettiä ja minäkuvaa viittomakielisenä ihmisenä sekä viittomakielisen yhteisön jäsenenä puhuttua kieltä käyttävässä ympäristössä. Tavoitteena on, että hänelle kehittyvät hyvät valmiudet kaksi- ja monikielisyyteen sekä kyky kohdata muiden yhteisöjen kulttuureja. Hyvä viittomakielen taito on perusta, jonka varaan rakentuu suomen kielen ja muiden puhuttujen kielten sekä monipuolisten viestintä- ja opiskelutaitojen oppiminen.”

Lue lisää >> Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, s.87

Tulkkipalvelut

”Peruskoulun oppilaalla ja toisen asteen opiskelijalla on mahdollisuus opiskella viittomakieltä äidinkielenä. Oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus tulkkipalveluihin silloin, kun opetuskieli on muu kuin viittomakieli. Tällöin tulkkipalvelut kustantaa opetustoimi, ei Kela. Kela vastaa ainoastaan asiointitulkkauksesta.”

Lue lisää >> Edu.fi: Viittomakielisten oikeudet äidinkielen opetuksessa

Suomi toisena kielenä-ylioppilaskirjoituksissa

”Äidinkielen koe voi olla oppimäärään suomi tai ruotsi toisena kielenä perustuva koe, jos kokelaan oma äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame tai jos kokelas on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttävä. Näin myös syntymäkuuro tai varhaislapsuudessa kuuroutunut kokelas voi korvata pakollisen äidinkielen kokeen suomi/ruotsi toisena kielenä–kokeella. Ylioppilastutkinto suoritetaan suomeksi tai ruotsiksi. (L 672/2005, 1 §)

Kokelaan on suoritettava kaikki tutkintoonsa sisältyvät kokeet samalla tutkintokielellä. Osallistumisoikeutta suomi toisena kielenä-kokeeseen ei tarvitse hakea ylioppilastutkinto-lautakunnalta. Ilmoittautumistietojen saavuttua lukioista lautakunta tarkistaa väestörekisteristä kokelaan osallistumisoikeuden (äidinkielen). Mikäli väestörekisterissä ilmoitetaan äidinkieleksi suomi mutta todellinen äidinkieli on jokin muu, kokelas, hänen huoltajansa tai lukion rehtori voi lähettää lautakunnalle tarkentavan selvityksen tai hakemuksen asian huomioon ottamisesta.”

Lue lisää >> Ylioppilastutkinto: Vieraskieliset kokelaat

Lisää uusi kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *