Kuulovammaisen lapsen sosiaaliset taidot

KLVL ry:n Oulun vertaisperhekurssilla Eija Häyrynen Tervaväylän koulusta luennoi kuulovammaisen lapsen sosiaalisten taitojen kehityksestä (kalvot yllä). Luennon jälkeen vanhemmat pääsivät ryhmissä keskustelemaan aiheesta. Ryhmäkeskustelujen tueksi annettiin muutama kysymys, mutta itse keskustelua ei pyritty rajoittamaan. Tuotoksena saimme paljon hyviä ajatuksia sosiaalisista taidoista ja niiden tukemisesta — niitä ei tarvitse ainoastaan kuulovammainen lapsi itse vaan koko lähipiiri.

Haastavat sosiaaliset tilanteet

Kuulovamman kannalta vanhemmat pitivät haastavina tilanteita, joissa on meteliä tai etäisyys on niin suuri, että lapseen on vaikea saada kontaktia. Vanhemmat pohtivat pienen lapsen rauhoittamista, jos ei lapsi kuule esimerkiksi tuutulauluja. Vaaratilanteet liikenteessä, sekä kuuleminen kaupassa, saunassa, liikuntatunneilla ja muissa erityistilanteissa aiheuttivat myös huolta.

Keskusteluissa nousi esille kuulovamman näkymättömyys siinä mielessä, ettei sen vaikutuksia ymmärretä, ellei niitä selitetä. Ja sitähän vanhemmat joutuvat tekemään, selittämään ja perustelemaan, kerrasta toiseen, uusille ihmisille ja samoillekin yhä uudestaan. Muut lapset ihmettelevät kuulolaitteita, erikoista puhetta tai kuulemattomuutta. Sukulaisille, naapureille ja opettajille joutuu myös selittämään miten lapsi kuulee ja kuinka kuulovamma tulee ottaa huomioon. Ulkopuoliset olettavat usein lapsen pärjäävän ja jättävät hänet omilleen. Kuulovamman kieltämistä voi olla myös perheen sisällä tai lähisuvussa ja se aiheuttaa helposti ristiriitoja lapsen tukemisessa.

Ratkaisuja

Vanhemmat olivat lähteneet ratkaisemaan asioita usein lapsen kautta. Ympäristöön ja muihin ihmisiin ei aina voi vaikuttaa, mutta lapsen taitoja voi vahvistaa. Itsetunnon ja pettymysten sietokyvyn vahvistaminen, sosiaalisten taitojen ja käytöstapojen opettaminen toistuivat monessa perheessä. Vanhemmat halusivat myös annostella lapsen vastuunottoa iän ja kehitystason mukaisesti. Kun lapsi ymmärtää oman tilanteensa, tunnistaa vahvuutensa ja heikkoutensa, hän pystyy myös vahvistamaan tarvittavia taitoja aikuisten tuella.

Vanhemmat pitivät tärkeänä asiana yhteistyötä lapsen kanssa toimivien aikuisten kesken. Kun tukiverkosto (perhe, asiantuntijat, ystävät, vertaistuki, opettajat) toimii, lasta on helppo tukea tarvetta vastaavasti. Verkosto mahdollistaa myös aikuisen keskustelukumppanin kodin ulkopuolella tilanteissa, joissa lapsi ei halua puhua vanhemmilleen. Tätä ei koettu huonona, joskus lapsi haluaa säästää vanhempiaan. Tärkeintä on että lapsi voi jollekin purkaa huolensa.

Lapsen tulee oppia odottamaan vuoroaan, mutta myös oppia ottamaan vuoronsa kun sen aika on. Vamman takia ei tarvitse jäädä syrjään. Vanhempien mielestä kuulovammaisella lapsella on hyvä olla vähintäänkin samat tiedot ja taidot kuin muilla, mutta vähän enemmänkin. Näin lapsi selviää haastavista sosiaalisista tilanteista, joita tulee kuulovamman takia vastaan tavallista useammin.

Käytännön vinkkejä

  • Puhu avoimesti lapsen kuulovammasta
  • Rakenna tukiverkosto, johon tukeutua hankalan paikan tullen
  • Panosta yhteistyöhön muiden aikuisten kanssa
  • Pidä tarvittaessa infopalaveri (opettajat, naapurit, sukulaiset)
  • Pidä apuvälineet kunnossa
  • Keskustele lapsen kanssa kuulovamman merkityksestä
  • Rohkaise lasta ottamaan vastuuta itsestään ja kuulemisestaan
  • Opeta lasta kertomaan kuulostaan ja apuvälineistään
  • Auta lasta tunnistamaan vahvuutensa, mutta myös kestämään heikkoutensa
  • Puhu lapsen kanssa vaikeistakin asioista
  • Tue ja kannusta, mutta opeta myös kestämään pettymyksiä

Lisätietoa aiheesta

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Lisää uusi kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *