Tämä poika tulee selviämään

Tammikuussa 2010; ”Se on poika!” Sillä on hassut kädet ja pikkuiset menninkäisen korvat. Kaikki ei olekaan niin kuin piti.

Diagnoosiarvailuja ja hormoonihuuruista äidin itkua. Lapsella on molemmissa käsissä anomaliat, sormia on kokonaista kolme. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Kun sillä nyt ei sitten muuta olisi. Kun nyt ei ainakaan olisi kuulovammainen, vaikka nuo korvat vähän erilaiset onkin. ”Kyllä se varmasti kuulee”, sanoo hoitaja, ”ihan varmasti reagoi tuutulauluun”.

Puoli vuotta myöhemmin ajattelen, kun se nyt ei ainakaan kuuro olisi, kun ei noilla käsillä ainakaan viitota. ”Katsotaan nyt vuoden verran kuinka poika kehittyy ja mietitään sitten sitä sisäkorvaistutetta”, sanoo lääkäri. Sisäinen leijonaemoni murahtaa, ei varmasti odoteta, lapsellani on siihen samanlainen oikeus kuin muillakin. Kannattaa sanoa mitä ajattelee, prosessi sisäkorvaistutteen asentamiseksi käynnistyy.

Kun lapselleni nyt sitten voisi leikata ne istutteet. ”Ikävä kyllä toiselta puolelta puuttuu kuulohermo kokonaan ja toisellakin puolella vähän omanlaisensa”, kertoo lääkäri. Istute leikataan toiselle puolelle, aktivointi tapahtuu. Kuuleeko se mitään vai ei? Käyntejä kuulokeskukseen tulee useita. Kuukaudet kuluvat, tulee ensimmäinen sana ”kuu”. Äiti itkee onnesta. Istute ja kuulohermo tekevät yhteistyötä. Käytetään tukiviittomia, kyllä, noilla käsillä viitotaan aivan mahtavasti, käytetään kuvia, otetaan kädestä kiinni ja näytetään, tällä minä haluan leikkiä. Katso äiti tätä kuvaa ”amma nu’uu” (lammas nukkuu), taas äitiä meinaa itkettää, onnesta. Lapsi saa aplodeja uusia sanoja sanoessaan.

”Lapsi on sosiaalinen, tekee näyttäviä kuperkeikkoja ja osallistuu innolla lauluhetkiin”, kertoo lastentarhanopettaja. Toinen toteaa, ettei lapseen voi olla ihastumatta. Äidin sydän pakahtuu ylpeydestä. Lapsi tapaa puheterapeuttia kaksi kertaa viikossa, jaksaa yleensä innostua harjoituksista.

Äiti on tyytyväinen moniammatilliseen yhteistyöhön, parempia ammattilaisia ei lapsen elämässä voisi olla. Voi luottaa, että kaikki tekevät parhaansa.

Kaupan lattialla makaa uhmaikäinen ja huutaa, äidille tulee tuskastumisen keskellä olo, että tämä poika tulee selviämään tästä elämästä.

Lisää uusi kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *