TekstiversioPoistu tekstiversiosta
A+ A-

HUMAK: Viittomakielen ja viittomakommunikaation opetus sisäkorvaistutelasten perheissä

Millie Anttilan Humanistiseen ammattikorkeakouluun tekemä opinnäytetyö käsittelee sisäkorvaistutelasten perheopetusta viittomakielen ja viittomakommunikaation opettajien näkökulmasta.

Julkaisu löytyy Theseus-tietokannasta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304265170

Tiivistelmä:

Sisäkorvaistutelapset ovat kasvava asiakasryhmä viittomakielen tulkkauksen sekä viittomakielen ja viittomakommunikaation perheopetuksen näkökulmasta. Tällä hetkellä suurimalle osalle kuuroina tai vaikeasti huonokuuloisina syntyneille lapsille asennetaan sisäkorvaistute. Istutteesta saatava hyöty vaihtelee yksilöllisesti. Sopeutumisvalmennuksena myönnettävän viittomakielen ja viittomakommunikaation perheopetuksen tavoitteena on tukea lapsen ja hänen lähipiirinsä välistä kommunikointia niissä tilanteissa kun istutetta ei voi käyttää, istutteella kuuleminen on vaikeaa, tai kuulon ja kielen kuntoutus eivät etene odotetulla tavalla.

Tämä opinnäytetyö tarkasteli sisäkorvaistutelasten perheopetusta viittomakielen ja viittomakommunikaation opettajien näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää mitä kieltä ja/tai kommunikaatiomenetelmää perheissä opetetaan, mitä opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa olisi hyvä huomioida, sekä millaisia opetusmenetelmiä ja harjoitteita perheopettajat käyttävät. Työn tilaajana toimi Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry. Opinnäytetyö tarjoaa tilaajalle sekä muille aiheesta kiinnostuneille ajankohtaista tietoa siitä, millainen asiakasryhmä sisäkorvaistutelapset ovat perheopetuksen näkökulmasta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä, joista kolme keskittyi perheopetukseen ja yksi yleisesti sisäkorvaistutelasten opetukseen. Yhteensä opetettavia sisäkorvaistutelapsia oli kymmenen. Kolmessa perheessä opetettiin viittomakieltä, kahdessa viitottua puhetta ja yhdessä viittomakieltä sekä viitottua puhetta. Neljä perhettä ei saanut tutkimuksen aikaan perheopetusta. Muiden tutkimuskysymysten osalta tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan niiden sisäkorvaistutelasten perheopetusta joiden perheopettajia työssä haastateltiin.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että perheen toiveet ja tarpeet toimivat opetuksen suunnittelun tärkeimpänä lähtökohtana. Niiden pohjalta valitaan opetettava kieli ja/tai kommunikaatiomenetelmä, asetetaan opetukselle tavoitteet, suunnitellaan opetuskokonaisuus sekä ideoidaan harjoitteita. Opetustilanteeseen liittyen perheopettajat toivat esille, että opetuksen sisältö ja käsiteltävien asioiden järjestys on erilainen silloin jos opetukseen osallistuu aikuisten lisäksi myös lapsia. Lasten kanssa perheopettajat kertoivat käyttävänsä pelejä ja leikkejä, joilla lapsen mielenkiinto viittomiseen pyritään herättämään. Aikuisten kanssa opettajat suosivat lause-, kommunikaatio-, ja keskusteluharjoituksia. Lähtökohtaisesti opetustunnit rakentuvat erilaisista tuottamista ja ymmärtämistä harjoittavista tehtävistä.

Lisää uusi kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *