Olen pienestä pojasta asti ollut innoissani luonnontieteistä ja teknologiasta. Ensimmäisen taskulaskimeni ostin 8-vuotiaana ja sen jälkeen olen ollut aina poikamaisen uteliaasti tutustumassa uusiin teknisiin keksintöihin. Mutta kaikki tietokoneet, kännykät ja muut kodin elektroniikan laitteet ovat olleet kuitenkin jotenkin ”tavanomaisia” ja helposti ymmärrettäviä insinöörilogiikalla.
Nyt olen päässyt tutustumaan läheltä teknologiaan, joka on lähempänä taianomaista kokemusta kuin mikään muu mitä olen koskaan päässyt havainnoimaan. Nyt viimeksi taas jouluna sain kokea pienoisen ihmeen. Tyttäreni lauloi innokkaasti kovaa ja korkealta – ja jokseenkin nuotinvierestä – ”Joulupuu on rakennettu”. Muillekin kuuntelijoille se oli varmasti suloinen kokemus mutta meistä vaimoni kanssa tuntui että jotain maagisen poikkeuksellista oli tapahtunut.
Tyttärellämme on synnynnäinen, erittäin vaikea kuulovika, joka muutama vuosi sitten olisi tarkoittanut, että laulaminen ja musiikista nauttiminen olisi hänelle ollut miltei mahdotonta. Nyt sisäkorvaistutteiden aikana tilanne on toisin. Tyttäremme nauttii musiikin kuuntelusta, oppii laulujen sanat ja on innokas laulamaan heleällä äänellä, joka on hänen vanhempiensa mielestä kauneinta maailmassa. Tämän kaiken mahdollistaa laite, joka on teknisesti monella tapaa yksinkertaisempi kuin tavallinen kännykkä mutta silti mahdollistaa ihmisen aistin korvaamisen ja äänimaailman avaamisen ihmiselle, joka muutoin ei kuulisi. Olen itsekin ollut työelämässä mukana rakentamassa monenlaisia teknisiä laitteita mutta kuitenkin sisäkorvaistutteiden kyky mullistaa ihmisen elämää on aika lailla uskomaton.
Moni asia on tuntunut loksahtavan onnekkaasti paikalleen sekä teknisesti että lääketieteellisesti. Niin kuin eräs lääkäri totesi, kuulo on tällä hetkellä aisteista se, jota pystymme tekniikan ja lääketieteen avulla parhaiten auttamaan. Kännyköiden ja tietokoneiden valtavan suosion ansiosta meillä on tarjolla paljon tehokkaita ja kohtuuhintaisia puolijohdekomponentteja, akkuja yms., jotka koko ajan kehittyvät yhä paremmiksi. Aivojen kuulokeskusta voidaan onneksi stimuloida samantyyppisillä signaaleilla kuin mitä on totuttu rutiininomaisesti tuottamaan monissa teknisissä laitteissa. Signaalinkäsittely on tieteenhaara, jossa on otettu huimia harppauksia eteenpäin viime vuosina. Eli kaikki se työ mitä tehdään kännyköiden ja Internetin kehittämiseksi hyödyttää suoraan myös sisäkorvaistutteen käyttäjiä. Vastaavanlaiset teknologiat lienevät tulossa mullistamaan myös vakavan näkövamman omaavien ihmisten elämän mutta lääketieteellisesti ja teknisesti tämä on vielä haastavampi ongelma.
Tähän asti sisäkorvaistutteet ovat matkineet normaalikuuloisen ihmisen kuuloaistia vajavaisesti. Mutta jos katsomme millaista kehitystä muilla teknologian saroilla tapahtuu, niin voimme vain arvailla koska istutteella kyetään parempaan. Esimerkiksi lähitulevaisuudessa tavallisetkin videokamerat ja kännykät kykenevät kuvatessa tallentamaan ääntä vain halutusta kohdasta kuvaa – vaikkapa meluisalla rautatieasemalla kuvattaessa kaikki muut äänet vaimennetaan ja talletetaan kuvattavan henkilön ääni. Samanlaisen ratkaisun toteuttaminen sisäkorvaistutteeseen on täysin mahdollista tosin siinä on vielä monia teknisiä ja käyttöön liittyviä haasteita ratkottavaksi. Mutta voi olla, että muutaman vuoden kuluttua tyttäreni tulee kuulemaan meluisissa ympäristöissä paremmin kuin minä.
Antti Vasara
Antti on 5-vuotiaan Ainon ja 3-vuotiaan Alexin isä. Antti on työskennellyt teknologian parissa tavalla tai toisella jo pitemmän aikaa. Antin tavoittaa joko Twitterin @ahavasara tai LinkedInin (http://www.linkedin.com/in/anttivasara) kautta.