TekstiversioPoistu tekstiversiosta
A+ A-

Poimintoja Seinäjoen Satakieliseminaarista

Satakieliohjelman vuosittain järjestämä Satakieliseminaari tarjosi viime viikon lopulla monipuolisen paketin neljästä kuuloon liittyvästä teemasta. Seinäjoelle kokoontuneet parisataa ammattilaista, vanhempaa, lasta ja nuorta saivat tänä vuonna tietoa apuvälineistä, lasten sisäkorvaistutekuntoutuksesta, liitännäisvammoista ja kuulon merkityksestä liikenneturvallisuuden kannalta. Lisäksi Framin aulaa täyttivät kuuloalan järjestöjen ja yritysten näyttelypöydät. Näyttelyn perusteella pelillisyys ja sovellusten hyödyntäminen ovat vahvasti nousussa myös kuulon kuntoutuksessa ja kommunikaatiotaitojen tukemisessa.

Seminaarin ensimmäinen osa alkoi HYKS:n Kuulokeskuksen fysiologiainsinööri Ville Sivosen katsauksella kuulolaitteiden apuvälinetekniikkaan ja niiden tarpeellisuuteen. Surkuhupaisasti torstai Framin auditoriossa sujui ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” -tyyppisesti, sillä salin induktiosilmukka toimi todella heikosti. Sivosen luennosta selvisi, että silmukan toimintaongelmat voivat johtua myös kuulolaitteen induktiokelan asennosta. Joidenkin kojeiden kohdalla laitteen nostaminen korvalehden päälle vaakatasoon saattaa hieman parantaa signaalia.

Insinöörin näkökulman lisäksi saatiin kuntoutusohjaajan ja vanhemman perspektiiviä apuvälineisiin. Kuntoutusohjaaja Rauno Jäntti Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä kertoi kenttäkokemuksiaan. Monilla laitevalmistajilla on nykyisin langattomia kuunteluapuvälineitä, joita Jäntti nimitti lempilapsikseen. Maria-Theresia Vähäkangas Hailuodosta puolestaan muistutti usein unohdettavasta apuvälineestä: koulukuljetuksesta. Seuraavan päivän luennot alleviivasivat kuljetusten tärkeyttä, sillä kuulovamma on lapsille selvä riski liikenteessä. Mielenkiintoisesti aikuisten kohdalla tilanne on päinvastainen, sillä tutkimusten mukaan tietoisuus kuulovammasta riskitekijänä lisää varovaisuutta liikenteessä.

Viittomakielisyys ja CI-kuntoutus puhuttivat

Torstai-iltapäivän puheenvuoroissa käsiteltiin lasten sisäkorvaistutekuntoutusta. TAYS:n kuulokeskuksen puheterapeutti Sari Vikman korosti kuntoutuksen onnistumisen tavoitteiden ja tarvittavien toimien olevan yksilöllisiä. Parhaimmillaan sisäkorvaistutekuntoutuksella pyritään turvaamaan hyvien sosiaalisten taitojen ja normaalikuuloisten ikätovereiden kanssa vastaava kielellinen taso.

Näihin asioihin saatiin kulttuurisesti hyvin kiinnostava tulokulma, kun Outi Kujala kertoi kuuron vanhemman kokemuksen lapsen implantointiin liittyvästä vaikeasta päätöksestä ja prosessista. Esitys jäi varmasti monille mieleen yhtenä seminaarin ehdottomista helmistä. Kiitos siis Outille rohkeudesta! Teema täydentyi vielä kokemuksilla länsinaapurista, kun logopedi Karin Nyberg ja erityispedagogi Anna-Karin Scheutz kertoivat niin sanotusta Tukholman mallista. Siinä kuurona syntyneen lapsen viittomakielisten vanhempien kanssa keskustellaan CI-kuntoutuksesta ja leikkauksesta sensitiivisesti, pyrkien heti oikomaan mahdolliset virheelliset käsitykset.

Iltapäivä venähti hyvästä syystä pitkäksi, sillä salissa innostuttiin keskustelemaan viittomakielisyyden, kuurojen kulttuurin ja kuulon lääketieteellisen kuntoutuksen näkökulmien tuomisesta lähemmäs toisiaan.

 Yli kolmanneksella on liitännäisvammoja

Perjantain aamuauringossa Framilla käsiteltiin kuulon kuntoutukseen oman haasteensa tuovia lisäoireita, joita foniatri Sanna Häklin mukaan on 30–40 prosentilla kuulovammaisista lapsista. Häklin omassa tutkimuksessa yleisimmin (17 %) esiintyi kehitysvammaisuutta. Näköongelmat voivat olla kuulovammaiselle erityisen haasteellisia, sillä puuttuvaa kuuloa kompensoidaan visuaalisella informaatiolla. Erikoislääkäri Misa Möller Folkhälsanista valotti puheenvuorossaan näköaistin monimutkaisuutta: valtaosa aivohermoista osallistuu näköhavaintojen käsittelyyn, joten aivovaurio merkitsee hyvin todennäköisesti näkövammaa.

Lounaan jälkeen keskiössä olivat psykososiaaliset kyvyt. Neuropsykologian erikoispsykologi Kati Rantanen perehdytti yleisön toiminnanohjaukseen. Tällä viitataan useista taidoista koostuvaan kontrollijärjestelmään, jonka avulla säädellään ajatuksia, tunteita, tekoja ja toimintaa. Toiminnanohjauksen osina olevat taidot, kuten tarkkaavaisuus, kehittyvät hyvin pitkään ja eriaikaisesti, mikä on huomioitava myös kuntoutuksessa. Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjaava opettaja Mervi Lappalaisen ja psykologi Heidi Partasen mukaan oppilaiden yksilöllisyys on Mikkelissä huomioitu hyvin pitkälle, sillä kuntoutus on integroitu koulupäivien sisään.

Seminaarin lopuksi käsiteltiin surullisista onnettomuusuutisista valitettavan ajankohtaista aihetta, liikenneturvallisuutta. Liikenneturvan Mika Hatakka korosti aikuisten vastuuta lasten liikenneturvallisuudelle: tieto on siirrettävä toimintaan esimerkin kautta. Kuulo-Auriksen psykologi Kristiina Laakson mukaan monet liikenneturvallisuudelle olennaiset kyvyt kehittyvät verrattain myöhään. TAYS:n erikoislääkäri Voitto Kotti lähestyi kuulon ja liikenneturvallisuuden yhteyttä lainsäädännön näkökulmasta. Ammatinvalintaa miettiessä on hyvä huomioida, että kuorma-autokortin saaminen on kuulovammaisella vähintään poikkeusluvan takana.

Vuoden Satakieleksi palkittiin yli 20 vuotta kuulovammaisten lasten ja heidän perheidensä kanssa työskennellyt perheterapeutti Ritva Parkas, joka oli saamastaan kunnianosoituksesta hyvin otettu. Lopuksi paljastettiin ensi vuoden seminaariaika- ja paikka. Laita kalenteriisi 29–30.9.2016 Imatran Valtionhotelli.

Lisää uusi kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *