Kuulovamman toteamisen jälkeen lapselle annetaan kuulokoje tai asennetaan leikkauksella sisäkorvaistute. Jotta näistä laitteista saa täyden hyödyn, tulee niitä käyttää säännöllisesti. Laitteet poimivat ympäristöstä puheen, mutta myös muut ympäristön äänet. Aluksi lapsen saattaa olla vaikea erotella ääniä toisistaan. Tottuminen vaatii aikaa ja kuuntelutaitoja on kehitettävä. Kuuntelutaidot ja puheen ymmärtämisen taidot kehittyvät aina ennen puheen tuottoa.
Puheterapiassa harjoitellaan kuuntelutaitoja leikkien ja pelien avulla. Käytetään apuna musiikkia ja laulua, soittimia, erilaisia kodin, eläinten ja ympäristön ääniä. Heti kuuloapuvälineen saatuaan aloitetaan lapsen kanssa puheen äänteiden kuuntelu (ns. Lingin äänteet /a/, /u/, /i/, /m/ ja /s/). Vanhempia ohjataan käyttämään näitä leikin muodossa lyhyitä tuokioita lapsen kanssa kotona. Äänteisiin reagointi, niiden tunnistaminen ja tuottaminen antavat tärkeää tietoa lapsen mahdollisuudesta kuulla puheäänteiden taajuuksia. Lasta ohjataan kuunteluun osoittamalla, viittomalla, kertomalla mistä erilaiset äänet tulevat.
Kun lapsen puheen ymmärtäminen kehittyy, aloitetaan (kuulon aleneman tasosta riippuen) puheen äänteiden, sanojen ja lauseiden erottelun harjoittelu. Jotkut puheen äänteet kuulostavat hyvin samanlaisilta (/m/ ja /n/). Sanan merkitys muuttuu yhden äänteen muuttuessa (mappi-nappi), lapsen on hyvä olla tietoinen näistä kielen piirteistä. Kuulon lisäksi lapsi saa puheesta tietoa myös näkemällä (huulioluku). Äänteiden erottelua näön perusteella voidaan myös harjoitella puheterapiassa, on hyvä tietää että osa äänteistä on näkymättömiä (/k/ ja /h/) ja jotkut näyttävät huuliolla hyvin samanlaisilta ( /m/ ja /p/.) Arkielämässä puheen vastaanottaminen tapahtuu sekä kuulo- että näköaistia käyttämällä.
Puheterapeutti Satu Rimmanen, TYKS
