Kielellisellä erityisvaikeudella (ent. dysfasia) tarkoitetaan poikkeavaa kielen kehitystä, johon ei löydy syytä neurologisista, aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristön erilaisuuksista. Lapsen kieli ei kehity iän mukaisesti, vaikka muu toiminta on ikätasoista. Vaikeudet ovat yksilöllisiä ja usein pysyviä.
Puheen tuoton ja puheen ymmärtämisen erityisvaikeudet erotetaan yleensä toisistaan. Tuottamisen vaikeus näkyy esimerkiksi äänteiden, nimien ja abstraktien käsitteiden, sanojen taivutusten ja lauserakenteiden oppimisen poikkeavuuksina. Useiden tutkimusten mukaan ongelmien keskeisimpänä syynä ovat vaikeudet havaita ja muistaa äänteitä oikein ja erotella nopeasti vaihtuvia ärsykkeitä toisistaan. Työmuistin heikkous hankaloittaa tiedon käsittelyä, kielellistä päättelyä ja siten oppimista. Tuoton ongelmiin liittyy myös lapsen kyvyttömyys ohjailla puheen (viittomien) tuottamiseen liittyviä liikkeitä (verbaalinen dyspraksia).
Kun lapsella on kielen ymmärtämisen vaikeutta, hän ei kykene noudattamaan ohjeita tai hän vastaa kysymyksiin väärin ja epätäsmällisesti. Erityisen hankalaa hänen on ymmärtää pitkiä lauseita, kertomuksia ja keskustelua. Ymmärtämisvaikeuden yhdeksi syyksi on arveltu kuulomuistin puutteet. Myös viittomakielisillä, joilla on todettu kielellistä erityisvaikeutta, on huomattu työmuistin heikkoutta, ongelmia monimutkaisten viittomakielisten rakenteiden oppimisessa ja kielen ymmärtämisessä.
Kielen kehityksen häiriö voi liittyä moniin muihin kehityksen ongelmiin. Hankaluuksia voi olla esimerkiksi keskittymisessä, tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa.
Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet
Kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy usein ongelmia luetun ja kirjoitetun kielen oppimisessa. Erityisvaikeuden ja lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien (luki-vaikeudet) taustalla ajatellaan olevan samanlaisia tiedon havaitsemisen ja käsittelyn ongelmia. Luki-vaikeutta pidetään edelleen usein erillisenä kielellisenä vaikeutena.
Luki-vaikeuksinen ei ole oppinut lukemaan ja kirjoittamaan normaalissa ajassa, vaikka hänen kykynsä ja älykkyytensä sitä edellyttävät. Ongelmia voi olla lukemisen tarkkuudessa, sanojen tunnistamisessa ja luetun ymmärtämisessä. Kirjoitus on epäselvää ja siitä saattaa puuttua esim. kirjaimia tai sanavälejä. Kuuroilla lukemisvaikeuksisilla on havaittu samanlaista havaintotoimintojen hitautta kuin kuulevilla lukemisvaikeuksisilla.
Kielelliset erityisvaikeudet ja erityisesti puheen ja luetun ymmärtämisen ongelmat voivat hidastaa myös muuta oppimista, varsinkin toisen tai vieraan kielen ja kielellisiä taitoja vaativaa matematiikan oppimista.
Kielen erilaisuus ei ole välttämättä kielellinen erityisvaikeus
Kuulon puuttuminen ei ole syy kielelliseen erityisvaikeuteen. Kuulovammaisten puhuttu ja kirjoitettu kieli voivat kuitenkin poiketa kuulevien samanikäisten kielestä. Myös samanikäisten kuulovammaisten kielitaidot voivat vaihdella. Syynä voi olla esimerkiksi viivästynyt kielen oppimisen aloitusikä, kielellisten mallien puuttuminen tai monikielisyys (kaksikielisyys). Uuden tai toisen kielen, lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen vie aikaa, mutta kielen kehityksen ja oppimisen päästyä alkuun lapset ottavat taidoissaan kiinni ikätovereitaan.
Puhuttua kieltä opiskelevien kuulovammaisten poikkeava kieli voi johtua myös kuulemisen vaikeudesta. Epätarkasti kuullut sanat tallentuvat muistiin väärin. Näin sanaston ja kielen rakenteiden kehittyminen hidastuu ja ymmärtäminen vaikeutuu. Kun kuuleminen varmistuu ja kieltä opitaan lisää, virheellisyydet vähenevät. Lapsilla, joilla on kielellisiä vaikeuksia, oppiminen ei edisty yhtä nopeasti ja samalla tavalla.
Auli Meronen, Ohjaava opettaja / Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva
Päivi Rainò, yliopettaja, fil.toht. / HUMAK
